Mehtä

Lapinporokoiranarttu Jahkkas Ehta Metsänneito ER34699/01 (s. 21.07.2001) 

Mehtä on ensimmäinen koirani, jonka itse hankin. Siitä piti tulla Havukorven kantanarttu, mutta liian monet seikat puhuivat pennuttamista vastaan, suurimpana niistä Mehtän emältä, Varjolta löytynyt perinnöllinen kaihi. Näin ollen Mehtä steriloitiin puolitoistavuotiaana. Myös voimakas ja iän myötä pahentunut paukkuarkuus, ruoka-aineallergia ja anaalirauhasvaivat ovat olleet Mehtän vaivoina. Anaalirauhaset poistettiin kesällä 2007 ja ne todettiin ylisuuriksi. Leikkauksesta toipuminen oli vaativaa, mutta nyt koira voi huomattavasti paremmin ja vaikuttaa iloisemmalta.      

Kuva: Minna Väänänen 

Mehtästä ei tullut jalostuskoiraa, eikä myöskään sellaista harrastuskoiraa, jota alunperin hain. Agility ei sovi koiralle, joka ei näe mitään järkeä hyppimisessä pelkästä hyppimisen ilosta ja paukkuarkuuden vuoksi jouduimme unohtamaan myös palvelus- ja hyvin alkaneen pelastuskoirauran. Ainoa laji, joka tuntuu Mehtälle sopivan ilman mitään ongelmia, on vesipelastus. Olemme jo kahtena kesänä yrittäneet osallistua vesipelatsuksen soveltuvuuskokeeseen ensimmäisenä lappalaiskoirana (tietojeni mukaan), mutta molemmilla kerroilla suunnitelmat menivät myttyyn. Ensimmäisellä kerralla koetta edeltävänä päivänä Mehtää puri käärme ja seuraavana kesänä koira oli muuton ja monen muun asian jäljiltä niin stressaantunut, että osallistumisesta ei olisi tullut mitään. Jos tulevina kesinä Mehtä tottuu uuteen treeniympäristöön ja näyttää siltä, että sove saattaisi mennä läpi, osallistumme mielellämme.                                                                   

Kaikesta huolimatta Mehtä on oiva kotikoira ja hyvä perheenjäsen. Itseasiassa hyvin pian isännän tultua taloon Mehtästä tuli mieheni koira.

Terveys: 

Mehtä on luovuttanut verta koirien geenitutkimukseen HC:n (perinnöllinen kaihi) aiheuttavan geenin löytämiseksi. Vuoden 2008 silmätarkastuksen oli tarkoitus jäädä viimeiseksi, mutta koska lääkäri löysi merkkejä mahdollisesta alkavasta vanhuudenkaihista (jolla ei siis ole tekemistä perinnöllisen kaihin kanssa), tullaan Mehtän silmät todennäköisesti tarkastamaan vielä jokusen vuoden kuluttua. Ainakin mahdollisiin näön heikkenemisen merkkeihin tullaan kiinnittämään huomiota. Toivomme parasta, että jos kaihi Mehtän silmiin kiipisikin, ettei se tulisi heikentämään Mehtän näköä koskaan.

Kuva: Johanna Laiholahti 

Mehtä koiraNetissä